Kesä tuli - kesä meni

Kesä alkaa olla lopuillaan ja sen huomaa tietysti siitä että illat pimenee aikaisemmin ja vähän alkaa jo olemaan viileämpää aikaisin aamulla ja myöhään illalla. Täällä Kanadan maalla on kyllä parhaimmat kesät mitä ikinä olen kokenut, lämmintä riittää tarpeeksi ja jopa järvivesi lämpenee niin ihanaksi että on ilo viettää vapaapäivät rannalla vedessä lasten kanssa polskien. Kesä alkaa aikaisin toukokuussa ja lämpöä riittää vielä syyskuun loppuun asti, melkein voisi sanoa että 5 kuukautta on lämmintä täällä ja kyllä se Suomalaiset 1,5-2kk voittaa!
Vaikka onhan se Suomen kesä aina omanlaisensa, ainutlaatuinen. Siitä pääsimme onneksi tänä vuonna nauttimaan kun saimme viettää 2 viikkoa Suomessa koko perheen voimin.

Meidän vuosi alkoi hiukan masentavissa merkeissä ja sain yllättäen "lomailla" kaksi kuukautta jonka ajan metotrexaatti hoidot kestivät. Niinpä niin "lomalla"... ei se kyllä lomalta tuntunut vaikka joku sitä siksi kutsuikin. Mielummin olisin ollut töissä pahoinvoipana ja onnellisesti raskaana odottaen äitiyslomaa, kuin kotona sairaslomalla pahoinvoipana solumyrkkyhoitojen vuoksi. Kuulostaako katkeralta? Siltä se välillä vähän tuntuikin. Kuitenkaan en voinut sääliä itseäni Syöpäkeskukseen kerran viikkossa mennessäni, koska se mitä minä kävin läpi oli vain murto-osa siitä mitä kaikki muut potilaat joita siellä näin käyvät läpi. Minä olin varmasti kaikista meistä jotka keskuksen penkeillä odotimme vuoroamme labroihin, onkologin vastaanotolle ja kemohoitoon se ONNEKKAIN jolla parantumis prosentit lähes täydet 100%. Oma kuolevaisuus ja elämän arvot pääsivät taas kohdilleen tässä ihmissielussa kun sai kerran viikossa palautteen siitä mitä voisi olla.

Äiti oli meillä onneksi käymässä 3 viikon ajan. Se oli mukavaa ja antoisaa aikaa viettää yhdessä, kun minunkaan ei tarvinnut mennä töihin vaan saatiin olla vaan.
Kun lähes 2kk olin odottanut beta arvojen laskemista ja saanut maistaa miltä tuntuu olla viikko viikon perään pahoinvoiva, arvoni vihdoin laskivat normaalille tasolle ja hoidot voitiin lopettaa. Siinä vaiheessa tuntui jo siltä että ihanaa kun pääsee takaisin normaaliin elämään ja saa jättää tämän koettelemuksen taakseeen.
Niinpä palasin takaisin töihin ja uuteen normaaliin. Väkisinkin pieni pistos tuntui sisimmässä kun näin vauvamahojen alkavan kasvaa ympärilläni töissä, ja nyt kun Elokuun loppuun päästiin niinpähän muistin että nyt olisi ollut se laskettu aika... aika on surra ja aika iloita, ja nyt on aika päästää irti.