Töissä

Olipa nuokin taas kaksi ihanaa 12h päivä vuoroa!
Kotiin tullessa on jalat sen tuntuiset kuin ois lenkkeilty koko päivä, ja kaaduin sänkyyn lähes hetimiten kotiin päästyä. Kaksi yövuoroa vielä pitäis jaksaa, ja yleensä ne kyllä onneksi meneekin nopeammin.
Osasto jolla olen töissä on tosi raskas ja kiireinen.
Haluaisin sieltä pois mutta en tiedä mihin haluaisin mennä, kaikki erikoisosastot vaatii lähes aina extra koulutusta joten olen ilmoittautunut muutamalle kurssille, äitiyspuoli ja vastasyntyneet kiinnostaa eli siitä olen nyt kursseille menossa, katsotaan poikiiko niistä mitään. Ainakin selkenee varmaan itselle että onko se oikeasti se mun juttu...

Työväen päivä

Labour day täällä pohjois-amerikassa on niinkuin kesän loppu ja koulujen sekä työn alku. Viimeinen ns.pitkä lomaviikonloppu, jolloin ihmiset vielä on viimeisen kerran mökeillään ennen syksyn ja talvikauden aloitusta.
Oli kaverin kanssa puhetta että tavattaisiin tänään ja tehtäis jotain yhdessä lasten kanssa. No aamusta soitin ja kysyin että tuutteko pancake aamupalalle meille, et kohta ois taikina valmis, ja niinhän he tulivat. Meillä oli 5 lasta ja aikuiset brunssilla meidän pihalla, syötiin pancakesejä siirapin kanssa, hunaja ja vesimeloonia, kahvia ja appelsiinimehua. Paistoin ehkä puolet valmiista taikinasta niin kaikki oli jo täynnä :) Aika kivaa kun ilmakin oli aivan mahtava! Siinä istuttiin ja jutusteltiin kaikkea maan ja taivaan väliltä lasten leikkiessä. Tosi ihanan rento meininki! Syyskuun ensimmäiset päivät on täällä vielä niin kesäisiä, lämpö nousi iltapäivällä vielä lähemmäs +30. Käytiin Kirsin kanssa uimassa tuossa meidän rannassa kun Paavo nukkui päikkäreitä.
Anoppi sitten kutsui meitä päivälliselle niin ei tarvinnut kokata illallakaan mitään, että todella rento päivä! Täytyypä ottaa uusiksi.

Dee

Mitä tule Dstä mieleen...
Dara oli mun kolmas koirani. Ihanan kuuliainen ja helposti oppiva taitava koira. Valitettavasti Dara ei ollut kovin onnekas. Sen synnyttäessä ensimmäisen pentueensa jotain tapahtui ja Dara ei pystynyt hoitamaan pentujansa kunnolla kuten emot normaalisti tekevät. Se oli agressiivinen pennuilleen vaikka toisaalta emon vaistot jossain määrin toimivatkin ja se yritti hoitaa niitä. Kaksi viikkoa pentujen syntymästä viimeisetkin kaksi kokivat saman kohtalon kuin sisaret ennen niitä. Voisi ehkä sanoa että tämä oli elämäni dramaattisin ja ehkä traumaattisin kokemus ainakin siihen asti. Daralle puhkesi epilepsia vain hiukan pentujen syntymän jälkeen ja se ehkä selittää sen miksi kävi niinkuin kävi. Dara ei ikinä ollut sama koira tuon jälkeen vaan ahdistui selvästi toisten koirien läheisyydestä ja niinpä annoin sen tädilleni kotiin, jossa se sai olla ainoanan koirana lopun ikäänsä. Silti en ole vielä yhtä tottelevaista ja lahjakasta koiraa omistanut kuin Dara. Se oli ainut laatuaan, kaikella tapaa.

Meidän lapset

Millaisia on meidän lapset tänään?
Kirsi on nyt 4 v 2kk ja Paavo 2v 4kk. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää, tylsää ei ole hetkeäkään, lapsilla on energiaa vaikka muille jakaa, mutta vanhemmille sitä ei paljoa ole siunaantunut. Päivä alkaa n. 07:00 aamulla ja päättyy 20:00 illalla non-stop. Siinäpä meidän elämä pähkinän kuoressa.
Kaikistellen Kirsi ymmärtää jo hyvin paljon asioita ja osaa olla ja käyttäytyä kuin "iso tyttö" jo aina välillä. Luonteellensa on kuitenkin ominaista kaikkinanen vallattomuus ja hassuttelu minkä vuoksi kaikkea, siis KAIKKEA pitää aina kokeilla ja rajoja koittaa rikkoa. Paavo on enemmänkin ajattelija jonka ajavina voimina on mielenkiinto ympäristöön ja miten asiat toimivat. Molemmat ovat kovin rakastavia ja hellyyttä niin jakavia kuin kaipaaviakin lapsia.

 Paavo vielä nukkuu yhdet päiväunet puolilta päivin, Kirsi ei ole päikkäreitä nukkunut kuin enää ajoittain ihan harvakseltaan. Kirsi tykkää kovasti piirtämisestä ja maalaamisesta sekä askartelusta. Molemmat rakastavat vedessä lutraamista ja uimista. Kirsillä tuntuu olevan kilpailuhenkeä aika lailla, Paavo taas tekee kaikkea perässä mitä isosiskonsa. Sisällä ollessa on sohvalta aina tyynyt lattialla ja sohvalla sitten pompitaan siihen asti kun väsymys yllättää. Äidin kanssa mennään usein eri puistoihin ja käydään milloin missäkin. Isän kanssa usein ollaan kotosalla ja tuunataan jotain pientä projektia. Näin ainakin 4v. itse ilmaisi "mami, with you we are always going to parks". Niin englanniksi nämä lapset enimmäkseen puhuvat. Suomea kyllä ymmärretään kovin sujuvasti mutta englanti on vahvempi. Koitan saada Kirsiä välillä vastaamaan Suomeksi mutta onnistumis prosentti riippuu paljon päivästä. Paavo mielellään yrittää toistaa sanoja perässä kuten Kirsikin välillä, mutta miten se sana varasto voisi pysyä kovin aktiivisena kuin ainoa jolta kieltä kuulee olen minä. Tässä on suurin kompastuskivemme tällä haavaa, mutta voin vain toivoa että se että puhun lapsille suomea riittää pitämään ainakin jonkinlaista Suomen taitoa yllä.