Dee

Mitä tule Dstä mieleen...
Dara oli mun kolmas koirani. Ihanan kuuliainen ja helposti oppiva taitava koira. Valitettavasti Dara ei ollut kovin onnekas. Sen synnyttäessä ensimmäisen pentueensa jotain tapahtui ja Dara ei pystynyt hoitamaan pentujansa kunnolla kuten emot normaalisti tekevät. Se oli agressiivinen pennuilleen vaikka toisaalta emon vaistot jossain määrin toimivatkin ja se yritti hoitaa niitä. Kaksi viikkoa pentujen syntymästä viimeisetkin kaksi kokivat saman kohtalon kuin sisaret ennen niitä. Voisi ehkä sanoa että tämä oli elämäni dramaattisin ja ehkä traumaattisin kokemus ainakin siihen asti. Daralle puhkesi epilepsia vain hiukan pentujen syntymän jälkeen ja se ehkä selittää sen miksi kävi niinkuin kävi. Dara ei ikinä ollut sama koira tuon jälkeen vaan ahdistui selvästi toisten koirien läheisyydestä ja niinpä annoin sen tädilleni kotiin, jossa se sai olla ainoanan koirana lopun ikäänsä. Silti en ole vielä yhtä tottelevaista ja lahjakasta koiraa omistanut kuin Dara. Se oli ainut laatuaan, kaikella tapaa.